s. 24.10.2012
k. 12.9.2014
"Koskaan ei tiedä
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."
onko aikaa paljon
vai vähän,
yht´äkkiä huomaa
se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja
korvaamaton, ja
kaipuu suuri
sanaton."
----------------------
Torstai-iltana (11.9.2014) perhekerhossa ollessamme sain puhelinsoiton. Mies kertoi, että oli ruvennut pesemään pyykkiä, kunnes oli ruvennut kuulumaan yhtäkkiä haukkumista. Nano oli ollut näköjään nukkumassa pesukoneessa. Aikaisemmin ei ole ollut nukkunut pesukoneessa tai ainakaan emme ole sitä huomanneet.
Mitä traagisin onnettomuus, mutta ei tullut mieleen, että toinen olisi siellä nukkumassa.
Perjantaina nukkui pois matkalla eläinlääkäriin.
--------------------------------------
Parhaat kaverit
Lapsirakas
Mökillä
Rakas Nano
Voi ei. .mikä kamala onnettomuus. Jaksu haleja koko porukalle.
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaJaksua surussa ♥
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaOi ei, todella surullinen onnettomuus. Jaksamista koko perheelle!
VastaaPoistaKiitos
PoistaTodella surullinen onnettomuus. Voimia koko perheelle!!
VastaaPoistaKiitos. Erittäin surullinen.
PoistaTässä vain on niin outoa, kun ei ole toista pyörimässä jaloissa ja tervehtimässä vieraita..
Voimia!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKauheaa mikä onnettomuus teille on tapahtunut!
VastaaPoistaKesällä juuri menetimme oman rakkaan lemmikkimme ja suru oli kyllä suuri. Tiedän tunteen kun sitä rakasta tassuttajaa ei ole eikä ääntä kuule.
Voimia tassuttomaan arkeen!
Silloin sain itse tämän runon ja haluan sen nyt tässä tilanteessa jakaa sen myös sinulle.
Jätit kultaisia tassunjälkiä sydämeeni
”Se mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi,
ole hiljaa, sulje silmäsi, hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.
Lupaan sen.
Lohduksi, sinun rakas koirasi.”
Ihan kamala onnettomuus, ihan sain kyyneleet silmiini.Voimia! Olet ajatuksissani.
VastaaPoistaHirveä onnettomuus :(. Kauaa ei koneessa kerennyt olla, mutta ihan liikaa..
PoistaVoi kauhea miten kävi! Todella traagista. Voimia toipumiseen.
VastaaPoistaEi ole sanoja...
VastaaPoistaVoimia, jaksamisia suureen suruun! Ja osanotto :((
Jaksamista, voimia sympatiaa <3
VastaaPoistaMinä myös otan osaa suruunne <3
VastaaPoistaOtan osaa Nanon poismenon johdosta <3 Voimia
VastaaPoistaKiitos.
Poistavoi järkytys <3 <3 Meillä kesällä rakas Hilma mummovauva kuoli ;( <3 <3 voimia <3
VastaaPoistaRutistus sinnekin <3
PoistaVoi kauhistus mikä onnettomuus. Voimia teille. Mä koetan aina muistaa koneen kurkata, kun usein lataan pyykit koneeseen illalla ja napsautan päälle aamulla, kissathan luonnollisesti tykkää kasoissa nukkua.
VastaaPoistaIsäntä, kun rupeaa pyykkiä pesemään, niin ei hirveästi tarkastale. Ja, kun ei hänelle tullut mieleenkään, että Nano olisi siellä. Ainoa, mitä ajattelee, että eihän Hinni ole siellä. Mutta hän ei ollut silloin siellä.
PoistaVoimia kovasti! Ottaa varmasti koville. *halaus*
VastaaPoistaKiitos <3
Poista