Aivan mahtava perjantai takana. Ainoa, mikä hiukan harmitti, kun nuorimmaisella nousi torstai-iltana kuume ja perjantaina oli myös. Mutta mummon hyvässä hoidossa, niin en liikaa stressannut, vaan pidin hauskaa ja kunnolla. Mikä reissussa oli myös parasta, niin tänäkin vuonna minun ja isännän mukaan lähti rakas pikkuveljeni <3. Hän oli viime vuonna mukana RunniRockissa, molempina päivinä. Ja reissun kruunasi ystäväni saapuminen rockailemaan Helsingistä asti meidän kanssa <3. Siis AIVAN MAHTAVAA oli!!
Reissu oli samalla meidän ns. hääpäivän muistaminenkin, etukäteen :D. 18.8. on vasta kihlajais- ja hääpäivä. KuopioRockissa oli huippuja esiintyjiä. Kävimme kuuntelemassa Kaija Koota (mikä ennätettiin kuuntelemaan, kun turvatarkastuksessa meni sen verran kauan.. Onneksi olimme liput käyty vaihtamassa rannekeisiin torilla, ettei siihen tarvinnut myös jonottaa), Jenni Vartiaista, Sannia, Antti Tuiskua ja Mikael Gabrielia. Megadeth:ia käytiin myös kuuntelemassa hetki, mutta ei ole yhtään meidän musiikkia.
 |
| Kaija Koo |
 |
| Jenni Vartiainen |
 |
| Sanni |
Antti Tuiskusta ja Gabrielista ei valitettavasti ole kuvia. Tuiskusta on pari lyhyttä videota, mutta niitä en tänne laita. Sanni & Antti Tuisku olivat parhaat. Kaija Koota, kun ei tosiaan ennätetty kauaa kuuntelemaan :(. Antti Tuiskun esiintyminen oli huippu. Minä tykkään, kun on koreografiat ja esiintyjä itse tanssii myös itse. Mie haluaisin myös osata samallalailla ja pysyä vielä edes joten kuten mukanakin :D. Mutta tällainen rapakuntoinen ei ehkä paras sellaiseen..
Ihana päivä ja yö oli kyllä. Edes kerran vuoteen tällainen ja ensi vuonna sitten uudelleen <3.
Mutta mikä kruunasi koko päivän?
Minä olen jo vuosia haaveillut Benji-hypystä. Ja tänäkin vuonna oli Xon-puisto paikalla, että ihmiset pääsivät hyppäämään Benji-hypyn.
Ja minähän hyppäsin sen. Siis se fiilis! Kun laitettiin valjaat ja nilkkaremmit paikoilleen.. Olin siinä vaiheessa, että mitä ihmettä minä olen oikeasti tekemässä.
Kun alkoi koppi nousta ylös, niin ei vielä siinäkään tuntunut mitenkään ihmeellisemmältä.
Mutta, kun saavuimme ylös ja minulle sanottiin, että nyt voin tiputtautua alas. Areena olisi minun.
'Laita kädet suoraan eteesi ja nojaudu eteenpäin.'
Se, että uskaltaudut ottamaan sen askeleen, että nyt vain menet ja luotat siihen, että ei käy mitään.. Tai no, kerranhan se vain kirpaisee! Parashan se oli, kun painoa kysyttiin alussa.. Ei minulla ole hajuakaan, koska en ole puntarilla käynyt kuukausiin ja sen jälkeen olen kuitenkin jonkin verran treenannut.. Sanoin viimeisimmän luvun, minkä olen nähnyt, mutta varmaan painan vähemmän kuitenkin :D.
Ensi vuonna näillä näkymin mennään KuopioRockCock:iin uudelleen, joten hyppään sen toistamiseen. Oli sen verran huippua.
 |
| Tässä valmistaudutaan lähtöön. |
 |
| Tässä olen menossa ylös. |
