perjantai 22. syyskuuta 2017

8. peittoruutu - Ahto

Ahto, aaltojen kuningas,  
ve'en ukko ruohoparta,  
ve'en kalvolle veäikse, luikahaikse lumpehelle;  
siinä kuunteli iloa.  
Itse tuon sanoiksi virkki:  
"En ole mointa ennen kuullut sinä ilmoisna ikänä,  
soitantoa Väinämöisen, iloa ikirunojan!" 
(Kalevala, runo 41, 130-140) 


Peiton suunnittelija: Anne Vierimaa


Tämä oli mielenkiintoinen virkata. Aluksi näytti, että taas tällainen, etten vain yksinkertaisesti osaa.. Mutta olikin helpompi, miltä näytti. Tiistaina jo valmistui. Tänään julkaistiin uusi ja mahtava ohje! 
-----------
Sitten meille eilen tapahtui jotain, mikä ei todellakaan ollut suunnitelmissamme.. Lähdin vuorostaan Hinnin (7v) kanssa kys:iin yöksi tarkkailuun.

Lasten piti mennä nukkumaan, mutta tytär päätti ruveta näyttämään käsillä seisonta taitojaan toisille sisaruksille. Jalat seinää vasten ja horjahti naamalleen lattialle..

Itkuhan siinä pääsi ja pakokauhu, kauhun sekaisin tuntein makuuhuoneeseen, että mitä siellä nyt tapahtui.. Siinä sitten selvittämään jne.. Ihan järkyttävää.. 

Ensiapuun lähdettiin ja lääkäri oli sitä mieltä, että parempi käydä Kys:issä tarkastuksessa, kun otsassa pehmeä mustelma. Siinä vaiheessa: mitä tarkoitat Pehmeällä mustelmalla.. "Ettei ole hiusmurtumaa tms"

Lähdimme taksilla kohti Kuopiota ja siellä sitten ensimmäisenä otti hoitaja vastaan ja heti pääsimme lääkärille. Lääkäri tutki tarkasti ja sanoi, että hän ei näe estettä kotiutumiselle.. Mutta, kun olemme kuitenkin näin kaukaa.. olisi parempi jäädä yöksi tarkkailuun.. 

Olimme yön tarkkailussa ja lähdimme kotiin ruokailun jälkeen.  Klo 12.45 oli aika hammaslääkärille, kun etuylähampaat liikkuivat. Onneksi kuitenkin niin vähän, että niille ei tarvinnut mitään tehdä. viikon syödä pehmeitä ruokia.

Ainekset olisi ollut pahempaan, mutta suojelusenkeleitä matkassa, että säikähdyksellä selvisimme. Kosmeettisia vaivoja tällä hetkellä. Nenä ja otsa turvoksissa. Ei ole edes valittanut päänsärkyä.

Rakas tyttäremme <3. Kuva otettu tänä aamuna.
Jospa sitä nyt oikeasti opittiin, koska me emme edes anna sohvilla temppuilla.. 

13 kommenttia:

  1. Hui! Onneksi ei käyny pahemmin! Itsehän hain just Ab-kuurin pahaan keuhkoputken tulehdukseen. Aamusta asti ahdistanut henkeä, niin oli pakko mennä lääkäriin, vaikka vihaan niitä paikkoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Kun nukkumaan pääsimme, niin alkoi kaiken maailman kauhuskenaariot pyörimään päässä.. Oli pakko lopettaa, ettei ihan sekaisin tosiaan mene.. Pikaista paranemista sinnekin <3

      Poista
  2. Kaunis Ahto! Minä olen pudonnut jo vauhdista. Osasyyllisestä laitoin sulle sähköpostia.
    Onneksi oli Hinnillä enkeli turvanaan. Terkkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Minun on pakko yrittää joten kuten pysyä matkassa, jos aion peiton valmiiksi saada.. tosin, jos hankalaa, niin en ala stressaamaan.

      Poista
  3. Jopas on ollut säikäyttävä tilanne. Onneksi lapset ovat yllättävän kestäviä ja niitä enkeleitä usein ympärillä. Vaan kyllä ne haaverit stressaa. Pikaista paranemista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3. Kieltämättä.. Yllättävän kestäviä (tosin, ei varmaan näin saisi hirveästi ajatella) ovat. Ja se tuli todettua. Nti oli eilen illalla kyllä ihan eri näköinen kuin mitä tuossa kuvassa. Nti aamulla itsekin totesi: "miten on näin laskenut?"

      Poista
  4. Huh, no varmasti säikäytti. Onneksi kaikki päättyi hyvin; kuhmut laskee ja vauhtia on varmasti kohta yhtä lailla kuin ennenkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuhmu laski ja ei hirveän näköiset kasvot. Ja sama meno oli jo kun kotiuduttiin seuraavana päivänä .. Vaikka vielä pitäisi rauhallisesti ottaa.

      Poista
  5. Kaunis neliö.

    Onneksi lapsilla on hyvät enkelit mukanaan aina.

    VastaaPoista
  6. Yaicks! No wonder you got scared! I wish your daughter all the best!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, niitä on aina mukava saada.